tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kadotin, katosin

säryin kiviin


tuhansina sirpaleina


pölynä tuuleen


hiljaisuutena huutavana


jotain katosi

ulottumattomiin


haroo tyhjää

käsi ilmaa hapuilee 


kun kadotin

kun katosin

kun muutuin pölyksi

kun tarkoituksen unohdin


lopulta ymmärsin 


löydyin viimeinkin


ei mikään eroa toisesta

sama rytmi

sama henki

sama virta 


torstai 22. kesäkuuta 2017

Juhannustansseihin

Juhannustansseihin tahtoisin mennä,

löytää kepeän heilan. 


Kallion päälle laiturirannasta,

ensin salmien ylitse seilais. 


Soisi haikea viulu ja villinä toinen,

sielu annettu säveleinä. 


Unohtuis minut, unohtuis sinut,

kun kehällä oisi vain meinä. 


Kieppua, unohtaa ilmansuunnat,

lentää lavan pintaa. 


Tuntea miten sydän on suuri,

niin ettei mahdu rintaan.


Kuinka tukkani liehuu, askelet karkaa,

iho hikinen kohtaa toisen. 


Juhannustansseihin kerran ku pääsis,

kai koskaan tahtoisi pois en. 


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Onneton loukko

Kukapa mulle loukon rakentaisi?

Suojan kasaisi, katon laittaisi,

nostaisi oveksi sydänpuut. 


Tumman loukon, turvallisen,

ei muitten kulkea, löytää,

ei nähdä, tulla, ymmärtää. 


Itse sen olen rakentanut,

en ole turvaa tavannut,

löytänyt luojan lämpöä. 


Pelon tapasin, pienimisen,

paloiksi hajoamisen,

ohentumisen onnettomuuden. 


Silmät kiinni

ihollani juoksee aallokko

kuin rantahiekkaan kohiseva,

vaahtopäänä kiehuvana


Loisena

vielä pelkään raueta

olen ollut tässä jo pienen ikuisuuden

niin tuttu


olla jotain muuta on ponnistus


kevyet kahleet, seitit, elämänlangat

loisina toisten varsissa


kehät, tuhat kertaa kierretyt

helpot vain siksi, että ovat tutut


voinko kasvaa



perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kiitos sinusta

Olisin voinut elää

        missä tahansa ajassa

        kohdata kenet tahansa


Kohtasin sinut


Kiitos

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Hiekkalinna

katson sinua vain

sinua


kätesi

ja se, kun nojaudut minua kohden


aavistuksen verran


se riittää minulle ja

se ei riitä


riittää minulle


merkityksetön hetki

merkitystä täynnä

merkitön


merkitty


hiekkalinna

kovin lähellä rantaviivaa


tuuli vielä työntää aallot korkeammiksi

ja tulema on helppo arvata


hiekka on kiveä


kaipaus on rakkautta 


valosta löytyy pimeys

mustuudesta kirkkain katse